Zusammenfassung:
Tutkimuksessa tarkastellaan energiaverojen käyttöä Kioton pöytäkirjan mukaiseen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen Suomessa laskennallisten mallien avulla. Energiajärjestelmää kuvaavalla EFOM-mallilla lasketaan energiajärjestelmän kehitysura nykyhetkestä vuoteen 2020 saakka ja arvioidaan energiaverojen korotuksen vaikutuksia energiajärjestelmään ja sen kustannuksiin. Energiaverojen vaikutuksia kansantalouteen ja sen eri osiin tarkastellaan taloudellis-teknisen EV-mallin avulla. Molempien mallilaskelmien peruslähtökohtana on kansallinen ilmastostrategia. Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat, että nykyrakenteinen energiaverotus ei ole erityisen hyvin ohjaavaa. Huono ohjaavuus johtuu siitä, että se nykyisellään kohdistuu vain osaan CO2-päästöjä. Niinpä veroa on korotettava paljon, jotta tarvittava vaikutus syntyisi, ja silloinkin sen vaikutus kohdistuu vain osaan päästölähteistä. Tästä aiheutuu tehokkuustappioita. Nykyinenkin hiilidioksidivero on kuitenkin ohjaavampi kuin sähkövero, joten se osoittautuu laskelmissa edullisimmaksi veromuodoksi päästötavoitteen saavuttamiseksi.
Zusammenfassung (übersetzt):
This study evaluates the use of energy taxes in fulfilling the Kyoto commitments in Finland. The study utilises the EFOM engineering model to evaluate the effects of taxes on the energy sector, and the hybrid, economic-engineering EV-model to study their effects on the economy. Both models take the baselines and policy measures of the national climate change programme as given. The study finds that the current energy tax structure is not very effective in curbing emissions, since while it contains a CO2-based tax, there are many exceptions in the application of the tax. Consequently, taxes need to be raised considerably to induce the reductions of emissions necessary for meeting the Kyoto target, which causes unduly high costs both at the industry and at the national levels. However, even the current CO2-tax is found to be more effective than the electricity tax.